Vietnamista on muutamassa vuodessa tullut kansainvälisen yhteisön aikaisempaa rakentavampi jäsen, ja maan ulkopolitiikka pyrkii entistä suurempaan aktiivisuuteen. Leimallista on suhteiden ylläpitäminen kaikkiin valtioihin. Vaikeasta lähihistoriastaan johtuen Vietnam antaa suuren arvon rauhanomaisille suhteille muiden valtioiden kanssa.
Vietnam oli sotatilassa toisen maailmansodan lopulta aina 1990-luvun alkuun asti, jolloin se veti viimeiset joukkonsa pois Kambodzhasta. Sillä on kuitenkin edelleen piileviä raja- ja aluekiistoja naapureidensa kanssa, mutta niistä on viime vuosina pyritty sopimaan muun muassa ASEAN- (Association of South East Asian Nations) ja ARF- (Asean Regional Forum) yhteistyön yhteydessä. Vietnam on näkyvästi osallisena Etelä-Kiinan merellä sijaitsevissa Paracel- ja Spratly-saaria koskevissa rajakiistoissa.
Suhteet Kiinaan ovat normalisoituneet, vaikkakin pinnan alla suhteet ovat ajoittain jännittyneet. Vietnam ja Kiina ovat päässeet sopimukseen rajankäynnistä maalla ja Tonkinin lahdella sekä yhteistyöstä kalastuselinkeinon alalla.
Vuonna 2003 Kiina ehdotti yhteistä Spratly-saarten öljy- ja mineraalivarojen hyödyntämistä. Vietnam kieltäytyi yhteistyöstä ja vaati itselleen kaikkia saaria. Spratly-saaria vaativat myös Filippiinit, Malesia, Taiwan ja Brunei. Seuraavana vuonna Vietnam ryhtyi kehittämään turismia saarilla ja kauppareittejä saarten ympäristössä, mikä synnytti Kiinan ja Vietnamin välille sanallisen kiistan. Saari-kysymys luo edelleen jännitettä Kiina-suhteeseen, ja alueen taloudellisen ja strategisen merkityksen nähdään olevan suuri.
Kiinasta on myös kehittynyt tärkeä kauppakumppani Vietnamille, ja suurin osa Vietnamin kauppavaihdon alijäämästä syntyy Kiinan kanssa käytävässä kaupassa.
Yhdysvallat päätti kauppasaartonsa Vietnamiin vuonna 1994 ja maiden väliset diplomaattiset suhteet solmittiin vuonna 1995. Tämän jälkeen maiden väliset suhteet ovat kehittyneet suotuisasti. Yhdysvallat on tullut Vietnamille entistä tärkeämmäksi vuoden 2001 lopulla tapahtuneen kahdenvälisen kauppasopimuksen solmimisen jälkeen. Kauppasopimuksen vaikutukset Vietnamin ja Yhdysvaltojen väliseen kauppaan ovat olleet suuret: vuonna 2005 Yhdysvallat nousi Vietnamin ulkomaanviennissä ensimmäiselle sijalle ohi EU:n.
Vietnamin ja Yhdysvaltojen lähentymisestä konkreettisena osoituksena oli Vietnamin pääministerin Phan Van Khain vierailu Yhdysvaltoihin kesäkuussa 2005. Kyseessä oli ensimmäinen tämän tason vierailu Vietnamin sodan päättymisen jälkeen. Tämän jälkeen presidentti Bush vieraili Vietnamissa vuonna 2006 ja presidentti Triet puolestaan Yhdysvalloissa vuonna 2007. Vierailuvaihto on jatkunut tiiviinä sen jälkeenkin, ja Vietnamin pääministeri Dung vieraili Yhdysvallaoissa 2008. Ulkoministeri Clinton vieraili Hanoissa kahdesti Vietnamin ASEAN-puheenjohtajuusvuotena 2010.
Taloudellisesti suhteet Yhdysvaltoihin ovat harmoniset, mutta samalla Yhdysvallat seuraa hyvin aktiivisesti ihmisoikeustilanteen kehittymistä. Välillä suhdetta hiertävät myös sodan aikana käytetyt kasvintuhomyrkyt eli niin sanotun Agentti Oranssin aiheuttamat vahingot Vietnamissa.
Vietnamilla on tiiviit suhteet naapurivaltioihinsa Laosiin ja Kambodzhaan, tosin suhteet jälkimmäiseen ovat jossain määrin jännittyneet. Laosin ja Vietnamin yhteistyö on tiivistä politiikan ja turvallisuuden saroilla. Maat pyrkivät myös edistämään keskinäistä kauppaa ja investointeja. Kambodzhan kanssa erimielisyyksiä on muun muassa valtioiden välisestä rajasta.
Vietnam on ollut Aasian ja Tyynenmeren taloudellisen yhteistyön foorumin APECin (Asia-Pacific Economic Cooperation) jäsen vuodesta 1998 lähtien sekä Kaakkois-Aasian maiden järjestö ASEANin (Association of Southeast Asian Nations) jäsen vuodesta 1995 lähtien. Vuonna 2010 Vietnam on toiminut ASEANin puheenjohtajavaltiona, ja isännöi puheenjohtuusvuotensa aikana useita alueellisesti merkittäviä huippukokouksia.
Vietnam on myös liittynyt ASEANin vapaakauppa-alueeseen AFTAan (ASEAN Free Trade Area). APECin tavoitteena on edistää Aasian ja Tyynen meren ympärysmaiden välistä kaupallista ja taloudellista yhteistyötä. ASEAN pyrkii puolestaan edistämään taloudellista yhteistyötä Aasian maiden kesken, ja erityisesti se pyrkii jäsenmaiden välisten kaupan esteiden vapauttamiseen. Vietnam toimi APECin isäntamaana vuonna 2006.
Vietnam on osallistunut ASEM-kokouksiin (Asia-Europe Meeting) ensimmäisestä kokouksesta alkaen vuonna 1996 ja vuoden 2004 ASEM-huippukokous järjestettiin Hanoissa. Vietnam toimi ASEMin toisena aasialaisena puheenjohtajana vuosina 2003 - 2004.
Vietnam on mukana amerikkalaisvetoisessa Trans Pacific Partnership hankkeessa, joka on kuitenkin vielä valmisteluasteella.
Vietnamin kansan armeija (The People's Army of Vietnam) on hyvin vaikutusvaltainen toimija Vietnamissa, vain kommunistinen puolue ja hallitus sijoittuvat sen edelle. Armeija on Vietnamissa ollut perinteisesti politisoitunut, ja puolueen keskuskomitean ja politbyroon keskeisillä jäsenillä on usein armeijatausta.
Vedettyään joukkonsa Kambodzhasta vuonna 1989 Vietnam demobilisoi joukkojaan noin 500 000 sotilaan verran ja leikkasi muitakin puolustusmenojaan rajusti. Jännittyneet suhteen Kiinaan ovat kuitenkin hillinneet puolustusmenojen leikkausta, kuten myös armeijan tärkeä rooli sisäisen turvallisuuden ylläpidossa.
Vietnamissa on noin 412 000 sotilaan asevelvollisuusarmeija - kahden vuoden asepalvelus vaaditaan periaatteessa kaikilta miehiltä. Lisäksi Vietnamilla on noin 13 000 sotilaan merivoimat ja noin 30 000 sotilaan vahvuiset ilmavoimat. Rajoja vartio noin 40 000 sotilaan joukko. Reservijoukot ovat 5 miljoonan vahvuiset. Ne koostuvat kaupunkialueiden People's Self-Defence Force -joukoista sekä maaseudun People's Militia -joukoista. Puolustusmenojen arvioidaan olevan noin 2,5 prosenttia Vietnamin bruttokansantuotteesta, vaikkakin tarkka luku on valtiollinen salaisuus.
Vietnam on osallistunut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) rauhanturvaoperaatioihin tarkkailijana, mutta pyrkii tulevaisuudessa myös varsinaiseen osallistumiseen.
Vietnam on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista, mutta samalla kuitenkin vielä alhaisen tulotason maa. Bruttokansantuote henkeä kohden vuonna 2009 ylsi noin 1052 dollariin.
Vietnam on saavuttanut ensimmäisen YK:n vuosituhattavoitteen eli puolittanut äärimmäisen köyhyyden. Vuonna 1993 köyhyydessä eli 58 prosenttia väestöstä ja vuonna 2009 osuus oli laskenut noin 13 prosenttiin. Hyvinvointi ja talouskasvu eivät ole kuitenkaan tavoittaneet kaikkia. Köyhyys on edelleen suuri ongelma maaseudulla ja erityisesti etnisten vähemmistöjen asuttamilla alueilla. Vuoden 2009 osalta Vietnam sijoittui YK:n 182 valtiota kattavassa Human Development Index -vertailussa sijalle 116.
Hyvien kehitystulostensa ansiosta Vietnamin vuosittain saamien apulupausten summa ylittää vuositasolla jo kahdeksan miljardia dollaria. Avun osuus bruttokansantuotteesta jää 4–6 prosenttiin, joten Vietnam ei ole avusta riippuvainen maa.
Tärkeimmät virallisen kehitysavun antajatahot Vietnamiin ovat Japani (36 prosenttia Vietnamin vastaanottamasta kehitysavusta vuonna 2006), Maailmanpankki (20 prosenttia) ja Aasian kehityspankki ADB (11 prosenttia). Suomen kehitysavun osuus Vietnamin kehitysavusta vuonna 2006 oli noin prosentti.
Kehitysyhteistyö on toiminut Suomen ja Vietnamin kahdenvälisten suhteiden tukijalkana, ja Vietnam on yksi Suomen pitkäaikaisen yhteistyön kumppanimaista. Kehitysyhteistyö on osa Suomen kehityspolitiikkaa ja se on samalla yksi niistä ulkopolitiikan keinoista, joilla Suomi voi edistää Vietnamin vaurastumista sekä maan poliittista ja taloudellista avautumista.
Suomen ja Vietnamin pääyhteistyöalat ovat
Uutena yhteistyön alana on käynnistynyt innovaatio- ja tietoyhteiskuntakehityksen tukeminen.
Lähteet: Economist Intelligence Unit, Suomen kehitysyhteistyö 2007, CIA The World Factbook, UNDP Human Development Report 2007/2008, Ministry of Planning and Investment: Following the ODA Trail 2006-2007.
Vietnamin ihmisoikeustilanteessa on tapahtunut myönteistä kehitystä usean vuoden ajan taloudellisten ja sosiaalisten sekä sivistyksellisten oikeuksien alueilla. Vietnamin talouskasvu ja köyhyyden vähentyminen ja sitä seurannut sosiaalisten olojen kohoaminen on vaikuttanut tähän huomattavasti. Sen sijaan kansalais- ja poliittisten oikeuksien osalta saavutettu kehitys on ollut hidasta. Kollektiiviset oikeudet menevät yksilön oikeuksien edelle.
Vietnam on liittynyt suureen osaan kansainvälisistä keskeisistä ihmisoikeussopimuksista. Vietnam ei kuitenkaan ole liittynyt pakolaisten asemaa koskevaan YK:n yleissopimukseen eikä allekirjoittanut kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevaa perustamisasiakirjaa. Vietnam ei ole myöskään liittynyt kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen, joskin kidutus on kielletty Vietnamin laissa.
Vietnam oli YK:n ihmisoikeusneuvosten määräaikaistarkastelussa toukokuussa 2009, jossa pääpaino oli Vietnamin median ja ilmaisunvapauden kehittämisessä. Media ja Internet, samoin kuin tutkimus ovat valtion valvonnassa.
Kuolemanrangaistus on käytössä oleva rankaisukeino Vietnamissa. Kansalliskokous on vuosien varrella vähentänyt niiden rikosnimikkeiden määrää, joista kuolemanrangaistus voidaan langettaa, mutta se on mahdollista edelleen raaimmissa väkivalta- ja huumausainerikoksissa.
Vietnamin asukkaista lähes 14 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Vietnamin hallitus on 1990-luvun loppupuoliskolta lähtien ryhtynyt enenevässä määrin panostamaan vähemmistöjen yhteiskunnallis-taloudellisen aseman parantamisen, mutta tästä huolimatta köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on huomattavasti korkeampi vähemmistöjen kuin enemmistön keskuudessa. Sama koskee mahdollisuutta muun muassa koulutukseen ja terveydenhuoltoon.
Perustuslaki tunnustaa uskonnon ja mielipiteen sekä ilmaisunvapauden. Kansallisen yhtenäisyyden vaaliminen on kuitenkin hyvin tärkeää.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Hanoi
Päivitetty 8.8.2011
